1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8

Epäonnistuneiden alkukokeilujen jälkeen olen halunnut keskittyä kestäviin ruusuihin. Ongelmana on tietää, mitkä ruusut selviävät II-vyöhykkeellä. Kirjoista ja artikkeleista ei ole ollut paljon hyötyä. Uusimpia ruusuja mainostetaan aina suosituiksi ja kestäviksi, mutta useimmiten ne eivät selviä ainakaan Simolan talvesta. Kitukasvuinen ruusu on harvoin kaunis.

Yritin perehtyä vanhoihin ruusuihin lukemalla kaikki mahdolliset saatavílla olevat ruusukirjat. Minulle sanottiin itsestäänselvyytenä, ettei Keski-Euroopan ruusutietoihin voi luottaa. Mutta jos paljon etelämpänäkin joudutaan joitakin ruusuja suojaamaan, ne eivät voi selviytyä täällä.

Mielestäni kestävimpiä ovat rugosat, pimpinellat, gallikat ja jotkut villiruusut, joita kaikkia olen kerännyt ison kokoelman. Kaikissa ryhmissä on kuitenkin myös arkoja lajeja. Suomessa ruusuja on kasvatettu niin vähän aikaa, ettei kestävyystietoja pahemmin vielä ole. On siis täytynyt tehdä kokeiluja.

Suomesta on ollut myös mahdotonta saada haluamiaan ruusuja. Joku taimitarha on saattanut tarjota mielenkiintoisilta kuullostavia ruusuja, mutta lähettänyt aivan muita ja ties missä kunnossa. Tietysti on myös mielenkiintoista verrata eri ruusuihmisten taimistoista saamia ruusuja ja ihmetellä, kenellä sattuu olemaan oikea lajike.

Nyt olen kiinnostunut kasvattamaan uusia ruusuja siemenistä. Siinä on oma jännityksensä, koska lopputuloksesta ei voi tietää mitään. Olen ollut niin positiivisesti yllättynyt monista tulokkaista, etten enää aio ostaa paljon taimistoista. Tietysti ainakin gallikakokoelmaa olisi mukava täydentää.

Kahden hehtaarin puutarhassa on yhdelle aivan liikaa työtä. Aherran kyllä mielelläni puutarhassa, mutta on turhauttavaa huomata, ettei millään ehdi saada kaikkea haluamaansa kuntoon. Tosin en edes halua puutarhan olevan koskaan valmis ja pidän rehevyydestä, viidakkomaisuudesta.