DESCEMET - 1	ARTIKKELIT
DESCEMET - 2	HOMEPAGE / ACCUEIL / KOTISIVU
JACQUES-LOUIS DESCEMET (1761-1839) ENSIMMÄINEN MERKITTÄVÄ RUUSUNJALOSTAJA
Teksti ja kuvat Pirjo Rautio
Descemet kuului vanhaan puutarhurisukuun, joka 1600-luvun lopusta lähtien oli hoitanut Pariisissa Apteekkarien puutarhaa viljellen lääkekasveja. Lääketarkoituksiin viljeltiin neljää ruusua: Rosa gallica ’Officinalis’, Rosa x damascena ’Semperflorens’ (’Rosier des quatre Saisons’), Rosa moschata ja Rosa canina, koiranruusu.
Vasta Jacques-Louis’n isän Jacques Descemet’n hankittua itselleen taimitarhan perhe alkoi kasvattaa myös muotiin tulleita koristeruusuja, joita hollantilaiset myivät Ranskaan. Hän peri (1785) menestyvän taimitarhan, jolla oli paljon aatelisia asiakkaita kuninkaan veljeä ja sisarta myöten. Heihin kuului myös Talleyrand, josta tuli myöhemmin Descemet’n lapsen kummi.
Suuren vallankumouksen puhjetessa Descemet oli 28-vuotias. Hän menetti suuren osan asiakkaistaan ja hänen taloudellinen tilanteensa huononi, kun aateliset pakenivat maasta maksamatta kasvilaskujaan. Descemet pelkäsi ja lähti Pariisista.
SAINT DENIS
Descemet perusti kolmen hehtaarin taimitarhansa entisen karmeliittaluostarin ympärille Saint Denis’hin, Pariisin ulkopuolelle (1793). Myöhemmin hän hankki vielä yli kolme hehtaaria lisämaata. Descemet osallistui kunnallispolitiikkaan. Hänet nimitettiin Saint Denis’n kunnanjohtajaksi (1811- 1814). Taimisto menestyi, vaikka alkuajat olivat vaikeita ankarien sääolojen takia. Hän hankki perheelleen paljon omaisuutta (1810-1813).
Descemet’n taloudellinen tilanne huononi dramaattisesti, kun venäläiset joukot ryöstelivät ja tuhosivat hänen kasvitarhaansa v. 1814 ja englantilaiset v. 1815. Jean-Pierre Vibert osti Descemet’n jäljellä olevan ruusukokoelman (v. 1815).
ODESSA
Taloudellisten vaikeuksien takia hän muutti perheineen Venäjälle v. 1818. Ranskalaisen kuvernöörin ansiosta ja kreivi Worontsoffin suojeluksessa hän asettui asumaan Odessaan, jossa hänestä tuli kasvitieteellisen puutarhan johtaja vuoteen 1833 asti. Descemet oli edelleen kiinnostunut ruusuista, sillä hän keräsi maatilalleen Louisvilleen niitä suuren kokoelman, jota käytiin ihailemassa kukinta-aikana. Pushkin asui Louisvillen naapurina vv. 1823-1824. Ehkäpä Descemet’n ruusutarha innoitti häntä kirjoittamaan ruusulle omistettuja säkeitään.
ENSIMMÄINEN LUETTELO
Kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen Descemet julkaisi ensimmäisen luettelonsa v. 1803. Eniten oli tarjolla hedelmäpuita, mutta ruusujen määrä oli lisääntynyt, sillä hänen isänsä luettelossa (1773) niitä oli ollut 20.  Descemet’tä kiinnostivat kaikki kasvit. Vasta hänen seuraajansa Vibert erikoistui ruusuihin. Ruusuja Descemet tarjosi 80 lajia ja lajiketta. Vibert kirjoitti, että ennen keisarikunnan alkua Ranskassa ei viljely kuin sataa lajia ja lajiketta ruusuja. Descemet’n kokoelmiin kuului siis lähes kaikki silloin kasvatetut ruusut. Kolmannes oli luonnonruusuja, joihin pimpinellaruusutkin laskettiin. Loput olivat gallikoita ja centifolioita, joista monet olivat peräisin Hollannista.
YLI 200 JALOSTETTUA RUUSUA
Luettelossa ei ole yhtään Descemet’n itsensä jalostamaa ruusua. Hän alkoi jalostaa ruusuja vuodesta 1804 lähtien. Samoihin aikoihin keisarinna Joséphine aloitti ruusukokoelman keräämisen Malmaisoniin. Descemet esitteli itsensä puutarhurina, taimistoviljelijänä tai botanistina, mutta ei koskaan ruusunjalostajana. Kuitenkaan kukaan ennen häntä ei ollut jalostanut yhtä paljon lajikkeita, sillä 10 vuodessa (1804-1814) hän toi markkinoille yli 200 uutta lajiketta. Hän jalosti kaikki ruusunsa ennen vuotta 1815, vaikka monissa ruusukirjoissa näkyy myöhäisempiä vuosilukuja.
SUHTEITA MALMAISONIIN?
Ruusukirjallisuudessa hänet kirjoitetaan joskus, että Descemet’llä oli läheiset suhteet Malmaisoniin (1804-1814), mutta tästä ei ole säilynyt mitään todisteita. Ei myöskään tiedetä, mitä ruusuja keisarinna Joséphinen kokoelmaan kuului. Ei siis tiedetä, oliko Malmaisonissa Descemet’n jalostamia lajikkeita. Redoutén ja Thoryn Les Roses-kirjassa mainitaan Descemet’n jalostamista lajikkeista mm. ”punakukkainen kerrannainen pimpinellaruusu” (ennen 1811) ja pimpinella, jolla on valkoiset kerrannaiset kukat (’Plena’?) sekä ”Grande Pimprenelle aux cent écus”, jonka Vibert toi markkinoille nimellä ’Pimprenelle Belle Laure no 2’.
DESCEMET - 2