GIVERNY - 1	ARTIKKELIT
GIVERNY - 2	HOMEPAGE/ACCUEIL/KOTISIVU
IMPRESSIONISTI CLAUDE MONET'N PUUTARHA JA RUUSUT
Teksti ja kuvat Pirjo Rautio
Claude Monet’n (1840-1926) puutarhaharrastuksen aikoihin ruusut olivat muodissa. Silloin perustettiin Roseraie de L’Haÿn (1890-luvulla) ja Bagatellen ruusutarhat (1905-1907). Monet maalariystävät kasvattivat ja maalasivat ruusuja: Fantin-Latour, Auguste Renoir ja Gustave Caillebotte. Monet’n läheiset ystävät harrastivat ruusuja kuten valtiomies Georges Clémenceau, galleristi Bernheim-Jeune ja näyttelijä Sacha Guitry.
Monet sanoi usein, ettei mikään kiinnostanut häntä niin paljon kuin maalaaminen ja kukat. Puutarhassaan hän voi yhdistää kiinnostuksensa kohteet. Taiteilijan omaperäinen impressionistinen puutarha, joka oli hänen ulkoilma-ateljeensa, syntyi vähitellen huolellisesti suunniteltuna. Siellä oli valtavasti kasveja, myös ruusuja, jotka hän tunsi hyvin. Elämänsä loppuun asti Monet kiersi puutarhansa useita kertoja päivässä miettien jatkuvasti parannuksia.
GIVERNY
Monet’n muutettua v. 1872 Pariisista Argenteuil’n kylään hän kiinnostui puutarhanhoidosta maalariystävänsä Gustave Caillebotten ansiosta.
V. 1883 Monet vuokrasi Givernystä pitkän vaaleanpunaisen talon, jonka hän osti v. 1890. Monet säilytti puutarhan alkuperäisen geometrisyyden: leveä keskikäytävä, sarja samansuuntaisia pieniä käytäviä, suorakaiteen ja neliön muotoisia kukkapenkkejä. Nämä suorat linjat peittyivät pian kasvien runsauteen. Talon seinustalle pystytetyt metallituet ja keskikäytävän metallikaaret, ovet ja ikkunaluukut hän maalasi omenanvihreiksi. Kyläläiset nimittivät väriä Monet’n vihreäksi.
	’Centenaire de Lourdes’, (Delbard 1958) koko kesän kukkiva floribundaruusu kasvaa talon edustan kukkapenkeissä runkoruusuna Monet’n vaaleanpunaisten ja valkoisten ruusujen paikalla.
V. 1892 Monet palkkasi kuusi puutarhuria, jotka saivat tarkat ohjeet Monet’lta. Alkuperäisen hedelmätarha poistettiin, kirsikkapuita ja omenapuita istutettiin nurmikolle, jota reunustivat saksankurjenmiekat ja unikot. Kärhöjä istutettiin kiertymään korkeisiin metallitukiin. Pensasruusuja kukki penkeissä muiden kasvien joukossa, kirkaskukkaisia köynnösruusuja keskikäytävän metallikaarilla, joita oranssikukkaiset krassit reunustivat. Yksivärisiä kukkaryhmiä istutettiin suuriksi väripinnoiksi kaikkialle puutarhaan, vuorotellen vaaleampien kukkien kanssa. Kukkapenkkien etualalle tuli voimakkaita, kirkkaita värejä, taustalle samojen värien pehmeämpiä sävyjä, jotta penkit saatiin näyttämään pitemmiltä. Puiden alle istutetut siniset kurjenmiekat korostivat varjojen sinertävyyttä. Kompositiot vaihtuivat vuodenaikojen mukaan.
	Auringonkukat ja daaliat tuovat väriä puutarhaan.
	Oranssinväriset krassit ovat vallanneet keskikäytävän.
Monet kasvatti paljon luonnonkasveja. Vierailijat ihmettelivät niin arkipäiväisten kasvien käyttöä, mutta Monet yhdisti mielellään tavallista ja eksoottista. Kärhöjen tukikaarien juurella kasvoi ukontulikukkia. Maitohorsmia istutettiin isoiksi ryhmiksi. Unikot, sormustinkukat ja ukontulikukat saivat levitä vapaasti. Ne loivat yhdessä tiheiden istutusten kanssa viidakkomaista tunnelmaa.
	Violetteja värisävyjä.
RUUSUKÄYTÄVÄ (L’Allée des roses) Monet oli kukkahullu. Hän oli kiinnostunut iiriksistä ja varsinkin liljoista, jotka olivat hänen mielikukkiaan, mutta hän piti myös ruusuista. Häntä kiinnosti ruusuissa niiden lukemattomat sävyvivahteet. Monet kävi puutarhakaupoissa ja ystävien ruusutarhoissa. Hän tutki puutarhalehtiä, siemen- ja ruusuluetteloita ja tilasi ruusuja itselleen ja jopa ystävilleen. Hän vaihtoi taimia ystäviensä kanssa. Puutarhan maaperä oli erittäin kalkkiperäinen, joten se ei sopinut kovin hyvin ruusuille.
Monet’n ruusuista ei ole luetteloa, vain joitakin laskuja ja kirjeitä, joissa hän kertoo puutarhan lajikkeista. V. 1905 taiteilijan Cochet-Cochet’lle lähettämässä tilauksessa oli  seitsemän matalaa runkoruusua: ’Blanc Double de Coubert’, ’Conrad Ferdinand Meyer’, ’Hétérophylla’, ’Gloire des Polyanthas’, ’Mignonette’ ja kaksi muuta myyjän valinnan mukaan.
Monet piti eniten yksinkertaisista, luonnonmukaisista kukista. Hän suosi luonnonruusuja kuten omenaruusuja ja tiheiköiksi kasvavia pimpinellaruusuja. Hänellä oli niitä edinburgilaiselta kasvattajalta hankittu kokoelma. Givernyssä kasvoi ’Paul’s Scarlet Climber’ (Paul 1916), ’Paul’s Single White’ (1883) ja ’Ophelia’ (1912), ’Paul’s Lemon Pillar’ (1915), jonka emokasvi, pitkälle syksyyn kukkiva remontanttiruusu ’Maréchal Niel’ kasvaa nykyään pääkäytävän varrella. Makuuhuoneensa ikkunan eteen hän istutti mieliruusunsa ’Mermaidin’ (Paul 1918), jonka yksinkertaiset kukat ovat suuret, keltaiset.
	Näkymä Monet’n makuuhuoneen ikkunasta. Tästä ikkunasta hän näki hyvin kukkatarhansa. Ikkunan alla kiipeilee Monet’n suosikki ’Mermaid’, jolla on yksinkertaiset, keltaiset kukat.
Runkoruusuna kasvoi Geschwindin jalostama preeriaruusun (R. setigera) risteymä ’Virago’, jolla on isot vaaleanpunertavat kerrannaiset kukat. Ennen kaaritukien pystyttämistä pääkäytävlle Monet ohjasi valkokukkaiset ’Madame Alfred Carrière’-köynnökset pitkin kuusten runkoja.
	Geschwindin jalostama vaaleanpunakukkainen köynnösruusu ’Virago’ (1887) kasvoi puutarhassa Monet’n aikana.
Puutarhassa viihtyi poikkeuksellisen voimakaskasvuinen noisetteruusu ’La Belle Vichysoise’, jonka oli jalostanut v. 1897 Ivry-sur-Seinessä asuva jalostaja Lévêque, jolta Monet hankki suoraan kasveja. Sen kukat olivat punertavat, hyväntuoksuiset. Monet kasvatti sitä säleiköissä ja tukikaarissa ja vesipuutarhassaan, jossa se sai kiipeillä puihin.
Yksi suosikeista oli kerrannaiskukkainen, tummanpunainen ’Crimson Rambler’ (Multiflora-ryhmä, 1893). Monet kasvatti tätä voimakaskasvuista, myöhään kukkivaa köynnösruusua vesipuutarhassa ja telineellä talonsa julkisivulla.
Värikkäiden maalausten ansiosta puutarhaportilta taloon johtavan ruusukäytävän ruusut ovat kuuluisimmat. Vaikka suunnitelma ruusukäytävästä oli peräisin jo vuodelta 1902, se valmistui vasta 1920-1922. Alkujaan käytävää reunustivat sypressit ja kuuset. Vaimonsa Alicen (1911) ja poikansa Jeanin (1914) kuoleman jälkeen hän kaadatti ne ja korvasi metallikaarilla, joita pitkin hän pani kiipeämään valkoisia ja keltaisia ruusuja. Vuodesta 1920 lähtien taitelija teki ruusukäytävästä upean seitsemän maalauksen sarjan (Allée des roses). Niitä maalatessaan taiteilija oli jo melko sokea harmaakaihin takia.
VESIPUUTARHA Helmikuussa 1893 taitelija osti maapalan tonttinsa alapuolelta, rautatien toiselta puolelta, koska hän halusi kaivattaa sinne lammen, johon vesi tulisi Epte-joen sivuhaarasta. Tähän uuteen alueeseen hän käytti enemmän aikaa ja rahaa kuin aikaisempaan puutarhaansa.
Bambuja, alppiruusuja ja ruusuja istutettiin polkujen ympärille. Taiteilija tilasi isolehtisiä lumpeita, joiden kukat olivat valkoisia, vaaleanpunaisia, malvanvärisiä, vihertäviä ja keltaisia. Lammen rannalla kasvoi keltakurjenmiekkoja, azaleoja, tamariskejä ja  riippapajuja. Kurjenmiekkaryhmät sijoitettiin 50-70 sentin päähän toisistaan ja niiden väliin istutettiin keltaisia rentukoita, vesileinikkejä, kulleroita ja purppuranpunaisia rantakukkia. Istutukset eivät saaneet olla symmetrisiä.
	Maailmankuulu lummelampi.
V. 1901, hän osti uuden maapalan ja sai virallisen luvan johtaa vettä Epten sivuhaarasta. Se kolminkertaisti lammen pinta-alan. Maalari suunnitteli sinne keinotekoisen saaren, jonka neljä siltaa yhdisti rantaan. Kolme vuotta myöhemmin hän muutti vielä lammen ääriviivoja ja tilasi lisää lumpeita.
	Nykyään puutarhassa on ”Monet’n hengessä” kasvatettuja ruusuja. Lammen rannalle on istutettu isokukkainen ’Nevada’ (Dot 1927).
Monet’lle vesipuutarha oli niin tärkeä, että hän osallistui jopa tien asfaltoinnin kustannuksiin, jotta pöly ei olisi liannut hänen herkkiä lumpeitaan.
GIVERNY - 2
ARTIKKELIT
HOMEPAGE/ACCUEIL/KOTISIVU