KEISARINNA JOSÉPHINE, AIKANSA KUULUISIN RUUSUHARRASTAJA	ARTIKKELIT
Teksti ja kuvat Pirjo Rautio
	HOMEPAGE
Vuonna 2014 keisarinna Joséphinen (1763-1814) kuolemasta on kulunut 200 vuotta.
Marie-Joseph-Rose Tascher de la Pagerie, syntyi Martiniquella 1763, 1779 meni naimisiin varakreivi de Beauharnais’n kanssa, joka mestattiin 1791. 1796 meni naimisiin kenraali Bonaparten kanssa, 1804 keisarinna, 1809 ero Napoleonista. 1814 kuoli
	Keisarinna Joséphinen kuva Malmaisonin puistossa..
Joséphine rakasti kaikkea kaunista: vaatteita, koruja, taloja, puutarhoja ja eläimiä. Keisarinnalla oli sairaalloinen keräilynhalu. Hän käytti valtavia summia hankkiessaan tauluja, antiikkiesineitä, koruja, vaatteita ja harvinaisia kasveja. Hän hankki itselleen laajan mineralogisen kokoelman, täytettyjä eläimiä, egyptiläisiä muumioita, primitiivisiä aseita, kaikilta mantereilta peräisin olevia etnologia esineitä. Keisarinna tuhlasi valtavia summia, hänellä oli isot velat, joita kaikkia hän ei uskaltanut tunnustaa puolisolleen. Napoleon suutahti, maksoi puolisonsa vain osaksi tunnustamat velat ja luuli maksaneensa kaikki. Napoleon kielsi uudet hankinnat, mutta Joséphine osti edelleen kaikki hänelle tarjotut esineet. Niinpä häneltä jäi kuollessaan kolme miljoonaa velkaa.
	’Impératrice Joséphine’ on upea leveäkasvuinen ranskanruusu, jonka Descemet jalosti ennen v. 1815. ’Empress Josephine’ on myöhäisempi nimitys, sillä tuskin ranskalainen jalostaja olisi antanut englanninkielistä nimeä englantilaisia vastaan käydyn sodan aikana. Englantilaiset myös tuhosivat Descemet’n taimiston. Ruusu oli luultavasti Malmaisonissa.
Keisarinna Joséphine oli aikansa tunnetuin ruusuharrastaja, jonka ansiosta ruusuinnostus levisi. Ilman häntä Ranskassa ei olisi jalostettu tuhansittain ruusuja 1800-luvulla. Hän ei pitänyt pelkästään ruusuista, vaan kaikista kasveista. Hänen kanervakokoelmansa oli vielä kuuluisampi kuin hänen ruusukokoelmansa.
Joséphine vieraili puolisonsa kanssa Malmaisonissa, joka miellytti molempia. Joséphine osti linnan huhtikuussa 1799 Bonaparten ollessa Egyptissä. Vuodesta 1800 lähtien hän asui siellä vakituisesti. Keisari määräsi tarkasti kaiken Joséphinen elämässä, mutta puutarhasuunnitelmia hän ei valvonut. Joséphine laajensi ja alkoi muuttaa Malmaisonin puistoa mieleisekseen englantilaiseksi puutarhaksi. Joséphine kiinnostui kasvitieteestä, myös ruusuista.
	V. 1799 Joséphine Bonaparte osti Malmaisonin linnan. Puistoa suunnitellessaan hän kiinnostui kasveista.
Ensimmäiset 3 puutarha-arkkitehtia tuottivat hänelle pettymyksen. Syksyllä 1805 hän palkkasi Louis-Martin Berthault’n (1770-1823), joka uudisti puistoa. Hän laajensi näkymiä, kaivautti keinojärven ja joen, sijoitti muistomerkkejä ja rakennutti pieniä temppeleitä, siltoja, hautoja ja kallioita. Puistoa elävöittivät gasellit ja kengurut. Australiasta tuodut mustat joutsenet uivat joella. Myös ruusukokoelma laajeni. Postivirkailija ja taimistokasvattaja André Du Pont’sta tuli keisarinnan tärkein ruusuhankkija.
	Malmaisonin englantilaisessa puistossa on mukava kävellä.
Joséphinen kunnianhimolla ei ollut rajoja. Hän perusti Malmaisoniin kasvitieteen laitoksen, joka levitti eksoottisia kasveja. Keisarinna sai siemeniä ja kasveja joka mantereelta. Vv.1803-1814 lähes 200 uutta kasvia kasvoi siellä ensimmäistä kertaa Ranskassa. Joséphine rakennutti kasvihuoneita kaktuksille, kanerville ja pelargonioille. Keisarinna esitteli mielellään arvovaltaisille vierailleen puiston laidalla ollutta isoa lämmintä kasvihuonetta keskustellen kasvitieteestä. Hän tunsi kaikkien kasvien nimet. Hänen muistinsa hämmästytti sellaisia, jotka eivät tienneet Napoleonin nimittävän häntä muistikirjakseen.
	Rakkauden temppeliin saatiin pylväät Louvren työmaalta.
Joséphineen iski ruusuhulluus: hän halusi omistaa kaikki mahdolliset ruusulajit ja –lajikkeet, Eurooppaan tuodut uudet lajit ja viimeisimmät jalosteet. Saadakseen lisää ruusuja hän vetosi Du Pont’iin, kälyynsä Catherine de Würtembergiin Kasselissa ja hän kävi kauppaa aikansa maineikkaimpien taimistojen kanssa. Hän tilasi ruusuja Van Eedeniltä Alankomaista, Lee ja Kennedyn taimistosta Hammersmithistä, Lontoon läheltä. Edes sota Englantia vastaan ei keskeyttänyt tätä kaupankäyntiä. Kauppasaarron takia vuodesta 1806 lähtien Malmaisonin taimilaatikot kiersivät Kööpenhaminan, Amsterdamin tai Ostenden kautta. Hänelle lähetettiin kasveja myös sotasaaliina.
	’La Belle Sultane’, ’Violacea’ on jalostettu Hollannissa 1700-luvun lopulla. Keisarinnan hovihankkija Du Pont toi ruusun Ranskaan ennen v. 1811. Luultavasti hän antoi ’La Belle Sultane’ –nimen tälle kauniille ranskanruusulle, joka oli luultavasti Malmaisonissa. Descemet oli jo antanut Napoleonista käytetyn ’Le Grand Sultan’ –nimen jalostamalleen ranskanruusulle. Voisiko nimi siis tarkoittaa keisarinnaa?
Vaikka keisarinnan ruusulajikkeita ei tiedetä, tunnetaan hänen pääruusuhankkijansa André Du Pont’n valtava 537 ruusulajikkeen kokoelma, jossa jokaista ruusua oli omajuurinen ja vartettu taimi. Suurin osa oli ranskanruusuja. Todennäköisesti keisarinnan kokoelma oli vähintään yhtä suuri. Malmaisonissa oli ehkä 500-600 ruusulajia ja -lajiketta.
	’Joséphine de Beauharnais’, jonka jalostaja kreivi Lelieur oli keisarillisten puistojen ja vähän aikaa myös Malmaisonin johtaja. Keisarinna ei ollut koskaan käyttänyt tätä nimeä. Oikea muoto olisi Rose de Beauharnais, sillä vasta Napoleon otti käyttöön Josephine –nimen. Kerrottu kukka on vaaleanpunainen, valkoiseksi vaaleneva.
Vaikka Malmaisonissa oli paljon ruusuja, siellä ei kuitenkaan ollut ruusutarhaa, vaikka näin on kuviteltu. Ruusut kasvatettiin ruukuissa kasvihuoneissa ja ne tuotiin ulos touko-kesäkuussa niiden kukinta-ajaksi. Vain muutamia jatkuvasti kukkivia pensaita oli istutettu nurmikolle ja joen rannalle.
Malmaisonin ruusulajikkeita ei tunneta, vaikka puutarhasta julkaistiin useita Redoutén taidokkaasti kuvittamia teoksia: -1803, Pierre Ventenat, Jardin de la Malmaison (Malmaisonin puutarha), jossa hän kuvasi 120 kasvia, mutta ei yhtään ruusua. Kirjan julkaisun jälkeen Joséphine tilasi Redoutélta kukkamaalauksia ja v. 1805 hänet nimitettiin virallisesti keisarinnan kukkamaalariksi. -1813 Bonpland, Description des plantes rares cultivées à Malmaison et à Navarre (Malmaisonissa ja Navarrassa viljeltyjen harvinaisten kasvien kuvaus). Mukana ei ole yhtään ruusua, vaikka kokoelma oli varmasti parhaimmillaan. -Redouté, Les Roses (Ruusut). Ruusukokoelman kuvaaminen alkoi v.1813, mutta teos ilmestyi kolmessa osassa (1817, 1821 ja 1824) vasta keisarikunnan kaatumisen jälkeen. Poliittisista syistä Redouté ei siinä maininnut Malmaisonia. Kirjaa ei voida pitää keisarinnan ruusujen luettelona, sillä vain kaksi ruusua on varmasti maalattu Malmaisonissa: Rosa berberifolia ja ’Rose de Van Eeden’. Ruusuhistorian kannalta kiinnostavat tekstit kirjaan kirjoitti harrastelijakasvitieteilijä Claude Antoine Thory (1759-1827).
Kirjallisuus Chevallier, Douce et incomparable Joséphine. Petite Bibliothèque Payot. 2005 Joyaux, La Rose, une passion francaise, Histoire de la Rose 1778-1914. Editions Complexe. 2001 Joyaux, Les Roses de l’Impératrice, La rosomanie au temps de Joséphine. Editions Complexe. 2005
	ARTIKKELIT