VENÄJÄLLÄ
Ensimmäiseksi kurtturuusujalostajaksi ehti Pietarin tiedeakatemian kasvitieteellisen puutarhan johtaja Eduard Regel. Saatuaan kurtturuusun siemeniä kahdelta Japanin matkalta (1861-1864) Regel rupesi jalostamaan rugosoja. Yksinkertaiskukkainen, purppuranpunainen ’Regeliana’ on saanut nimensä hänen mukaansa. Voisiko samoin yksinkertaiskukkainen, purppuranpunainen, vanhoista pihoista laajoina pensaikkoina löytynyt pietarinruusu (Rosa majalis x R. rugosa) olla ’Regeliana’?
(Kuva: pietarinruusu, Simolan rosario)
N. v. 1870 Regel toi markkinoille kerrannaisen, purppuranpunaisen ruusun, jonka nimi aluksi oli Rosa rugosa Thbrg. purpurea plena, myöhemmin (v. 1875) ’Tsaritsa Severa’, ’Kaiserin des Nordens’, joka meilläkin tunnetaan hyvin nimellä ’Pohjolan Kuningatar’.
Sen arvostusta osoittaa, että se on valittu vuoden 2006 ruusuksi. Ei ihme, että ’Pohjolan Kuningattaren’ pensastoja on löydetty vanhoista pihoista, sillä sitä on ollut myynnissä ainakin Viipurissa jo 1870-luvun lopulla ja Vaasassa 1890-luvun lopulla. Myös Martta-järjestön puutarhakonsulentit istuttivat sitä 1900-luvun alussa.
Kuva: 'Pohjolan Kuningatar' (Meilahden ruusutarha)
RANSKASSA
Ranskassa kiinnostuttiin rugosojen jalostuksesta jo 1870-luvulta lähtien. Ensimmäiseksi ehti ehkä Morlet, jonka rugosahybridit ovat säilyneet Sangerhausenin ruusutarhassa. Jo 1870-luvun alkupuolella (1874) hän toi markkinoille kerrannaisen roosanvärisen, kurtturuusun ja kiinanruusun risteymän ’Souvenir de Yeddo’ (1874).
(Kuva: Morlet, 'Souvenir de Yeddo',
(Europa-Rosarium Sangerhausenissa v. 2013)
Hänen jalosteistaan on jäljellä vielä voimakkaan punainen, suurikukkainen ’Mikado’ (1888),
(Kuva: 'Mikado', (Europa-Rosarium Sangerhausenissa, v. 2013)
Morlet, ’Monsieur Hélye’ (1889),
kerrannainen rosanvärinen
(Kuva, Europa-Rosarium Sangerhausen, syyskuu 2016)
ja tutumpi ’Fimbriata’ (1891,
Rosa rugosa x ’Madame Alfred Carrière’),
jolla on pienet valkoiset, ripsureunaiset kukat.
Kuva: Morlet, 'Fimbriata'
(Europa-Rosarium Sangerhausen, syyskuu 2016)
Liabaud, 'Monsieur Jules Deroudilhe', 1886
(Kuva: Europa-Rosarium Sangerhausen, syyskuu 2016)
Vve Schwarz, 'Mme Charles Frédéric Worth',
1889.
1890-luvulla Cochet-Cochet jalosti useita erinomaisia rugosoja.
Coubert’ssa toimineen Cochet-Cochet’n ensimmäisiä onnistumisia oli valkokukkainen
’Blanc Double de Coubert’
(1892, R. rugosa x ’Sombreuil’),
joka teehybriditaustansa takia ei välttämättä ole kovin kestävä täällä. Monet pitävät sitä kuitenkin kauneimpana valkoisena tarhakurtturuusuna.
Kuva: Cochet-Cochet, 'Blanc Double de Coubert'.
(Roseraie de l'Haÿn ruusutarha Pariisin lähellä.)
Cochet-Cochet, ’Souvenir de Pierre Le Perdrieux’, (1895)
Kukat ovat kerrannaisia, karmiininpunaisia, isoja, tuoksuvia.
Miksi tällaista ruusua ei enää näe taimistoissa?
Kuva: Cochet-Cochet, Souvenir de Pierre Le Perdrieux',
(
Europa-Rosarium Sangerhausen, 2013)
Suomessa tunnetaan upea, kestävä, filemoninruusu ’Souvenir de Philémon Cochet’(1899), joka on ’Blanc Double de Coubert’n silmumutaatio, valkokukkainen, kerrannainen.
Kuva: Cochet-Cochet, 'Souvenir de Philémon Cochet', filemoninruusu
(Simolan rosario)
Parhaisiin tarhakurtturuusuihin kuuluu myös violetinpunakukkainen, huumaavasti tuoksuva ’Roseraie de l’Haÿ’ (1901, vanhempia ei tunneta). Se kasvaa 150-200 cm korkeaksi pensaaksi ja muodostaa runsaasti juurivesoja. Kestävänä ruusuna sitä on voinut säilyä vanhoissa puutarhoissa, koska Regel & Kesselring markkinoi ruusua jo 1900-luvun alkupuolella (luettelo, 1914). Tätä ruusua toivoisin kasvatettavan enemmän.
Kuva: Cochet-Cochet, 'Roseraie de l'Haÿ',
joka on nimetty tunnetun ruusutarhan mukaan.
(Simolan rosario)
Valkokukkainen, puolikerrannainen, hyväntuoksuinen
‘Madame Georges Bruant’, (1887,
R. rugosa x ’Sombreuil’ (Teehybridi-ryhmä)
oli Finska Trädgårdsföreningenin ja Regelin & Kesselringin hinnastoissa jo 1900-luvun alussa.
Teehybridiperimänsä takia ruusu ei ole kovin kestävä, mutta sitä on myyty Suomessa ainakin vielä 1990-luvulla.
Kuva: Bruant, 'Mme Georges Bruant',
(Simolan rosario)
’Belle Poitevine’, 1894, vanhempia ei tunneta).
Se on piikkinen, n. 150 cm korkea, jäykkäkasvuinen pensas, jonka kukat ovat isoja, puolikerrannaisia, rosanvärisiä, voimakkaasti tuoksuvia. ”Poitiers’n Kaunotar” levittäytyy juurivesoillaan laajaksi pensaikoksi.
Helsingissä Töölönlahden rannalla kasvavan vanhan kurtturuusun ’Rudolfin’ (K-817) on arveltu olevan sama ruusu. Ainakin Simolassa kasvaessaan ’Rudolf’ vaikuttaa vaaleammalta, vähemmän kerrannaiselta ja muodostaa selvästi enemmän kiulukoita kuin ’Belle Poitevine’. Myös ”Anna-Liisa”- ja ”Korvela”-nimisiä löytöruusuja pidetään’Belle Poitevinena’.
Kuva: Georges Bruant, 'Belle Poitevine'
(Simolan rosario)
Chédane-Guinoisseau, 'Chédane-Guinoisseau', 1895.
Kuva: Europa-Rosarium Sangerhausen, v. 2013.
Tutkiessaan tuoksuvia ruusuja Jules Gravereaux kiinnostui rugosoista. 1900-luvun alussa hän jalosti n. 50 kurtturuusua, mutta niistä on säilynyt vain kymmenkunta hänen perustamassaan Roseraie de l’Haÿn ruusutarhassa. Tunnetuin on ehkä purppuranpunainen ’Rose à Parfum de l’Haÿ’ (1901, siinä on myös damaskon- ja remontanttiruusuperimää), joka ei muistuta lainkaan kurtturuusua eikä ole talvenkestävä. Regelillä & Kesselringillä se oli kuitenkin hinnastossaan (1914).
Ylempi kuva: Gravereaux, 'Rose à Parfum de l'Haÿ'
(Sangerhausen 2013)
Alempi kuva Simolan rosarion lajikkeesta, joka oli peräisin Jensenin taimistosta.
Se kuoli nopeasti.
Nämä ovat selvästi eri ruusut. Toisen täytyy olla väärä.
Gravereaux, 'Amélie Gravereaux', 1900.
Kuva: Europa-Rosarium Sangerhausen, v. 2013.
Roseraie de l'Haÿ (Gravereaux?), 'Mme Tiret', 1901
(Kuva: Sangerhausen, kesäkuu 2013)
