Roseraie de l'Hay



ROSERAIE DE L’HAY, nykyiseltä nimeltään ROSERAIE DU VAL-DE-MARNE	ARTIKKELIT
Teksti ja kuvat Pirjo Rautio	HOMEPAGE / ACCUEIL / KOTISIVU


Roseraie de l’Haÿ oli aikanaan uutuus, koska koko alue oli omistettu vain ruusuille. Ruusutarhan perustajan Jules Gravereaux’n mielestä kukkien kuningattaren seuraan eivät sopineet muut koristekasvit. Aikaisemmin koristeruusut oli istutettu ryhmiksi puistoihin kuten Malmaisonissa. Pelkästään ruusuille omistettuja rosariumeja oli kyllä perustettu kokoelma- tai tutkimustarkoituksiin esim. Pariisissa Luxemburgin, Tukholmassa Linnén (1836) ja Brysselin lähellä Laekenin ruusutarha (1880), mutta Gravereaux’n ruusutarhassa myös oleskeltiin ja nautittiin kauniista ympäristöstä..

Asiantuntevien ystävien avulla Jules Gravereaux loi mahtavan ruusutarhansa 16 vuodessa (1894-1910) l’Haÿhin, muutaman kilometrin päähän Pariisin eteläpuolelle. Ruusuhulluuden lisääntyessä ruusumäärä kasvoi ja alue laajeni. Gravereaux’lla oli erinomaiset suhteet ympäri Eurooppaa. Hän sai ruusuja kasvitieteellisistä puutarhoista Pariisista, Münchenistä, Frankfurtista, Genevestä ja Wienistä.
Gravereaux myös lahjoitti itse ruusuja hänen aikanaan perustettuihin Sangerhausenin (1903) ja Bagatellen (1905) ruusutarhoihin. Kun Malmaisoniin alettiin kerätä ensimmäisen keisarikunnan aikaista kokoelmaa (1909-1910), Gravereaux laati myös kirjasen keisarinna Joséphinen ruusuista (1912). Gravereaux ’n monipuolista kiinnostusta ruusuihin osoittaa hänen rakennuttamansa pieni museo Normandialainen paviljonki (Pavillon normand), jossa oli kaikkea ruusuihin liittyvää: tärkeitä kirjallisia dokumentteja, maalauksia, kaiverruksia, koriste-esineitä, tekstiilejä ja posliinia.
	'Bijou des Amateurs'

	'Dentelle de Bruges'
Jules Gravereaux (1844-1916) oli lähtöisin vaatimattomista oloista. Toimittuaan yli 30 vuotta halpatavaratalo Bon Marchén johtajana hän oli vaurastunut niin paljon, että voi jättää liike-elämän 48-vuotiaana v. 1892. Gravereaux osti silloin ison tilan l’Haÿsta. Kaksi vuotta myöhemmin, v. 1894, hän alkoi kerätä ruusuja, jotka istutettiin entisiin vihannespenkkeihin talon viereen. Ruusumäärä kasvoi nopeasti: v. 1898 niitä oli 2300 m2:n alueella jo n. 1600.

Ruusutarha V. 1899 tunnettu maisema-arkkitehti Édouard André suunnitteli Ruusutarhan. Se oli laaja kolmio, jota reunusti joka puolelta pergolat köynnösruusuineen. Kolmion keskeltä lähti 6 käytävää geometrisenä tähtimuodostelmana. (Kolmion sisällä on nykyään Uudet ranskalaiset ruusut eteläsivustalla, Rouvan ruusutarha eli leikkoruusut pohjoissivulla, Teeruusukokoelma tontin rajamuurin vieressä.)
	'De la Grifferaie'
V. 1900 Gravereaux julkaisi 3000 lajin ja lajikkeen kokoelmastaan ensimmäisen luettelon, jossa hän myös kertoi halustaan jalostaa voimakastuoksuisia lajikkeita Rosa rugosasta. Tunnetun jalostajan Cochet-Cochet’n vaikutuksesta hän jalosti vuosina 1899-1906 yli 50 tuoksuvaa kurtturuusua, joista on jäljellä vain muutama. Suosituin lienee ’Rose à Parfum de l’Haÿ’, joka ei ole kovin kestävä Suomessa. Hän nimesi ruusut perheenjäsenten mukaan, mutta vain ’Amélie Gravereaux’ on säilynyt. Cochet-Cochet puolestaan nimesi voimakkaasti tuoksuvan rugosahybridinsä ruusutarhan mukaan ’Roseraie de l’Haÿksi’.
	'D'Arcet'
Kokoelmapuutarha Gravereaux’n kunnianhimo kasvoi. Tilantarve lisääntyi, sillä hän halusi luoda konservatorion katoamassa oleville lajikkeille, saada järjestystä ruusujen nimistöön ja jalostaa itse uusia ruusuja. Kokoelmapuutarha (Jardin des collections) valmistui v. 1902. Se oli samankokoinen alue kuin aikaisempi Ruusutarha. Käytäviä lähtee keskiosasta, monikulmion sivuja reunustavat köynnösruusut. Brysselin kasvitieteellisen puutarhan johtaja François Crépin luokitteli ruusut systemaattisesti. Monikulmion reunoille istutettiin luonnonlajit, keskelle jalostetut ruusulajikkeet. (Nykyään siinä on ”Collection horticole ancienne (1850-1950)”/Vanhojen lajikkeiden kokoelma ja reunoilla osa luonnonruusukokoelmasta.) Kokoelmapuutarhan valmistumisen aikoihin Gravereaux julkaisi toisen luettelon ruusuistaan: Lajeja ja lajikkeita oli kertynyt jo 5000.
	'Mme Frotter' (Spinosissima-ryhmä)

Kauneimpien ruusujen tarha v. 1910. Ruusuhulluus iski lopullisesti, sillä Gravereaux halusi kaiken: kaikki luonnonruusut, kaikki vanhat ja uudet tarharuusut. Joka vuosi hän hankki kaikki uutuudet. Tila ei taaskaan riittänyt. Gravereaux’n poika Henri Gravereaux suunnitteli uuden alueen: loppuosakin keittiöpuutarhasta muutettiin ruusutarhaksi yhdistämään keskenään Ruusutarha ja Kokoelmatarha. Uuden alueen keskelle tuli laaja ”Kauneimpien ruusujen tarha” (”Jardin des plus belles roses”). Sitä rajoitti pohjoisessa monumentaalinen kupoli ja keskiosaa koristi vesiaihe. Vasemmalle puolelle istutettiin L’Haÿn ruusut, oikealle Itämaiset ruusut. Tätä kaikkea kehysti kaksi V-muotoista käytävää, joista toinen on omistettu Bagatellen ruusuille, toinen Malmaisonin ruusuille. Näille molemmille ruusutarhoille Gravereaux hankki silloin ruusuja. Itämaisten ja Kokoelmaruusujen välissä laajassa kolmiossa olivat Vanhat ranskanruusut (”Vieilles roses galliques”).

17.000 m2 kokoisessa Gravereaux’n ruusutarhassa oli yli 7.000 lajia ja lajiketta. Se oli silloin maailman suurin, ehkä myös kaunein ruusukokoelma. Tietoisena Gravereaux’n maineesta Haÿn kunta kunnioitti häntä ottamalla uudeksi nimekseen L’Haÿ-les-Roses v. 1914. Jules Gravereaux’n kuoltua (1916) hänen puolisonsa ja poikansa Henri huolehtivat ruusutarhasta useita vuosia, mutta he myivät sen (v. 1937) Seinen departementille, jolta se siirtyi Val-de-Marnelle (1968) ja viralliseksi nimeksi tuli Roseraie départementale du Val-de-Marne.

Roseraie de l’Haÿssa on edelleen suurin ranskalainen vanhojen ruusujen kokoelma, sillä lajeja ja lajikkeita on jäljellä 3100. Vielä enemmän ruusuja on Sangerhausenissa Saksassa (6800) ja professori Fineschillä Italiassa (8000). Historiallisia ruusuja on alle 1000. Joitakin vanhoja lajikkeita on vain kaksi kappaletta. Jos ne kuolisivat, koko lajike häviäisi.
	Rosa gallica ’Grandiflora’ eli ’Alika’ muistuttaa melkoisesti valamonruusua. Professori Niels E. Hansenin kerrotaan vieneen ’Alikan’ Venäjältä Yhdysvaltoihin v. 1906. Tämän ruusun perimää on saksalainen Kordesin v. 1952 jalostamassa ranskanruusussa ’Scharlachglut’: ’Poinsettia’ (Teehybridi-ryhmä) x ’Alika’.

'Bleu Magenta'	Ruusutarhassa tapasin siellä mielellään kävelevän François Gravereaux’n vaimoineen. Hän kertoi seikkaperäisesti suvun historiasta.

Kirjallisuus: Rosa Gallica, 24, Nov.-déc. 2003. Rosa Gallica, no 25, Janvier-février 2004. Rosa Gallica, no 29, Sept.-oct. 2004. Rosa Gallica, no 38, Mars-avril 2006.

Miten pääset Roseraie de l’Haÿn ruusutarhaan Pariisissa on helppo löytää Bagatellen ja Malmaisonin ruusutarhat, mutta Roseraie de I'Haÿta ei oikein pysty jäljittämään Pariisin eteläpuolelta, vaikka osoitekin olisi tiedossa: Roseraie du Val-de-Marne, rue Albert Watel, 94240 L'Hay-les-Roses. Metroasemalta (Châtelet-Les Halles) RER, linjalla B mennään Bourg-la-Reine-asemalle. Metroaseman edestä pääsee bussilla perille saakka. Ruusutarha on taatusti vierailun arvoinen, mutta se on auki vain kukinta-aikoina eli noin 15.5.-15.9.

ARTIKKELIT
HOMEPAGE / ACCUEIL / KOTISIVU