Sivut 1, 2, 3, 4, 5

1980-luvulla meillä oli kesämökki Pihtiputaan Muurasjärvellä, jossa aikani kuluksi kasvatin vihanneksia, yrttejä ja marjapensaita. Viihdyimme siellä vuosi vuodelta yhä paremmin ja halusimme muuttaa Helsingistä maalle. Löysimme sopivan maalaismaiseman Nurmijärven Klaukkalasta 30 kilometrin etäisyydellä Helsingistä v. 1988. Asumme II-vyöhykkeellä, mutta olen alkanut epäillä, että vanhojen simolalaisten nimittämä ”kylmä laaksomme” on paremminkin III-vyöhykettä.

Mieheni Ilmari ihastui talolle johtavaan vanhaan kuusiaitaan. Minä pidin vanhoista omenapuista, vaahteroista, hopeasalavista ja syreeniaidoista. Myöhemmin hankin lisää puita ja pensaita: omena- ja päärynäpuita, makedonianmäntyjä, pihtoja, erilaisia pajuja, jalavia, orapihlajia, hernepensaita.