’Belle Doria’, ennen 1847
(Simolan rosario, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
’Belle Isis’, 1845
(Simolan rosario, Gapo-Charance, L'Haÿ, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale, Sangerhausen, Tête d'Or)
’Belle Villageoise’, ennen 1847
Pysty pensas, joka voi kasvaa 120 senttiä korkeaksi. Kukka keskikokoinen tai pieni, kerrannainen, kaartuvat terälehdet, usein iso vihertävä silmä keskellä, purppuranpunainen, valkoisia tai punertavanvalkoisia raitoja, melko vahvasti tuoksuva.
(Simolan rosario, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale, Sangerhausen)
’Désirée Parmentier’, ennen 1841
(L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer)
’Dumortier’, ennen 1843
Isokasvuinen, pysty pensas. Kukat 6-10 tertuissa, kerrannainen, iso silmä keskellä, purppuranvaaleanpunainen, voimakkaasti tuoksuva.
(L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer)
(Mottisfont)
‘Hippolyte’, ennen 1842
(Simolan rosario, Gap-Charance, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale, Sangerhausen, Tête d'Or)
(Gap-Charance, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
(Europa-Rosarium Sangerhausen, Gap-Charance, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale)
‘Van Artevelde’, ennen 1847
Pystykasvuinen pensas. Kukat yksittäin, harvoin kaksi yhdessä; kerrannainen, pieni vihertävä silmä näkyvissä, vaalea purppura, reunat violetit, melko voimakas tuoksu.
(Simolan rosario, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
’Cardinal de Richelieu’, ennen 1847, (Van Houtten luettelo v. 1851)
(Europa-Rosarium Sangerhausen, Gap-Charance, L'Haÿ, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale)
(Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
’Tricolore de Flandre’, ennen 1846 (Otton kirja v. 1858 )
Pystykasvuinen, vähäpiikkinen, n. 100 senttiä korkea, tummalehtinen pensas.
Tuoksuva kukka suuri, kerrannainen, rosetti, punertavan valkoinen, purppuranpuanisia, myöhemmin violetteja raitoja.
(Europa-Rosarium Sangerhausen, Gap-Charance, L'Haÿ, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale, Tête d'Or)
’Capitaine Williams’, ennen 1843 (Van Houtten luettelo). Todennäköisesti.
(Gap-Charance, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen, Tête d'Or)
’Chapelain d’Arenberg’, ennen 1847. Ei tutkittu.
Nimestä päätellen Parmentier’n jalostama, mutta ei ole hänen luettelossaan.
(L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer)
’Château de Namur’, ennen 1842. Todennäköisesti.
Nimestä päätellen. Se on vain Van Houtten (1842) ja Verschaffeltin (1847; taimistoviljelijä Gentistä) luetteloissa
(Simolan rosario, Gap-Charance, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
’Hector’, ennen 1847. Todennäköisesti.
Ei ole tällä nimellä Parmentier’n luettelossa, mutta siinä on ’Hector Parmentier’, joka on luultavasti sama, varsinkin kun Otton kuvaus vastaa aika hyvin ’Hectorin’ nimellä viljeltyä ruusua.
(Simolan rosario, Europa-Rosarium, Gap-Charance, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale, )
Ei ole Parmentier’n luettelossa. Vain nimi vihjeenä, koska häneltä tunnetaan ’Léopold Duc de Brabant’ ja ’Marie de Brabant’.
’Moïse’, 1828. Todennäköisesti. (Van Houtte)
(Simolan rosario, Gap-Charente, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
’Prince Frédéric’, ennen 1846. Oletettavasti.
Tämä ruusu ei ole hänen jalostamiensa ruusujen listassa vaan hänen yleiskokoelmassaan. Otto mainitsee ruusun, mutta ei mainitse jalostajaa. Luultavampaa on, että se on sama kuin ’Frédéric de Mérode’, joka on mainittu Parmentier’n jalostamana.
(Simolan rosario, Europa-Rosarium Sangerhausen, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale)
’Van Huyssum’, ennen 1841. Ei tutkittu.
Myöhemmät lähteet mainitsevat Parmentier’n jalostajaksi. (Esim. Simon et Cochet, Nomenclature de tous les noms de roses, éd. 1906.) Luultavasti se on Verdier’n luettelossa v. 1841, kiinanruusuhybridinä nimellä ’Vanhuisson’.
(Simolan rosario, Rundale)
’Victor Parmentier’, ennen 1847. Todennäköisesti.
Se vastaa luultavasti luettelon lajiketta ’Rose Victor’. Nimestä päätellen on erittäin todennäköistä, että kyseessä on Parmentier’n jalostama ruusu.
(Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
Vuoden 1847 myyntiluettelossa on joitakin lajikkeita esitetty Parmentier’n jalostamiksi, mutta joita muutkin jalostajat ovat väittäneet omikseen. Myös jotkut muiden jalostamiksi sanotut ruusut voisivat olla peräisin Parmentier’lta. Useimmiten kyseessä on Vibert’lle tai hänen seuraajilleen luettuja lajikkeita.
Seuraavien lajikkeiden yhteydessä on mainittu, onko Parmentier varmasti, todennäköisesti tai oletettavasti jalostanut ruusun.
’Anaïs Ségalas’, 1837. Todennäköisesti Parmentier’n jalostama.
Se oli Parmentier’n luettelossa mainittu hänen jalostamakseen, mutta Ranskassa Vibert väitti sen olevan hänen jalostamansa v. 1837 (luettelo 1841). Onko kyseessä kaksi eri lajiketta vai esittikö Vibert sen omanaan saatuaan ruusun Parmentier’ltä?
Nimetty aikanaan tunnetulle runoilijalle.
Hentokasvuinen matala, vaalealehtinen, kestävä pensas. Kukka kerrannainen, melko litteä, vihertävä silmä näkyvissä, roosanvärinen, vaalenee reunoilta.
(Simolan rosario, Gap-Charance, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale)
Se oli Parmentier’n luettelossa hänen ruusunsa, mutta tunnetaan Robert et Moreaun jalostamaksi ilmoitettuna ruusuna v. 1852. Olisiko taas kyseessä Vibert’n ostama ruusu, jonka hänen seuraajansa Moreau et Robert ovat kaupallistaneet?
’D’Aguesseau’, 1836. Todennäköisesti.
Se on Parmentier’n luettelossa hänen jalostamanaan, mutta Vibert väitti omakseen.
(Gap-Charance, L'Haÿ, Mottisfont, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale)
’Gonzalve’, 1835. Oletettavasti.
V. 1836 luettelossaa Vibert esittää ruusun omana jalosteenaan vuodelta 1835. Se saattaisi vastata Parmentier’n jalostamaa ruusua nimeltä ’Gonzalve de Cordoue’.
(L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer)
Parmentier’n jalosteissa on ’Madame Crudener’. ’Julie Krudner’ on Laffayn jalostamaksi väitetty portlandruusu juuri Parmentier’n ruusujen myyntivuodelta? Kuitenkin Van Houtte sanoo Laffayn ruusun jalostajaksi.
Yleensä ruusun sanotaan olevan Robert’n v. 1853 jalostama. Erittäin luultavaa on, että ruusu on Parmentier’n jalostama ja että Vibert osti sen vuoden 1847 myynnistä ja hänen seuraajansa Robert kaupallisti sen v. 1853.
’Oeillet flamand’, 1845. Todennäköisesti.
Vibert esittää ruusun omana jalosteenaan (luettelo v. 1845). Miksi ”neilikka” olisi ”flaamilainen”? Eikö kyseessä ole pikemminkin Parmentier’n jaloste, jonka Vibert toi markkinoille v. 1845? Kuitenkin Van Houtte sanoo Vibert’n jalostajaksi v. 1851 luettelossaan.
(Cap-Charance, L'Haÿ, Roseraie de la Cour de Commer, Sangerhausen)
’Orphéline de Juillet’. Oletettavasti.
Tämä lajike luetaan tavallisesti Vibert’lle, joka olisi voinut nimetä ruusun v. 1830 määräyksen mukaan, joka päätti että kaikki heinäkuun 1830 mellakoiden orvot koulutetaan valtion kustannuksella.
Ei ole mitään todistetta, että ruusu olisi Parmentier’n. Mutta heinäkuu 1830 oli myös Belgian vallankumouksen kuukausi ja Parmentier’n jalosteista tunnetaan ’Orphéline d’Enghien’, joka muistuttaa tästä ruususta.
(Simolan rosario, Gap-Charance, Roseraie de la Cour de Commer, Rundale)
-’Rose Chéri’ (ei Rose chérie)
Se on mainittu Parmentier’n luettelossa hänen jalostamakseen.
Tunnetaan Laffayn v. 1850 jalostama sammalruusu ’Madame Rose Chéri’.
Olisiko kysymys Laffayn Parmentier’n huutokaupasta 1847 ostama ruusu?