VERONICA SUNDMAN - 1	Artikkelit
VERONICA SUNDMAN - 2	Homepage/Accueil/Kotisivu
Nykyään melkein kaikissa pohjoismaisissa ruusulehdissä on Suomen Ruusunlehdestä lainattuja artikkeleita.
Sehän on erittäin hauskaa, koska meillä on niin paljon annettavaa, että meidän ei pidä vetäytyä vaatimattoman pikkuveljen naamion taakse, meillä on täysi syy näkyä ulospäin.
On ehdotettu, että Suomessa olisi pimpinella-kongressi, koska meillä on pimpinella-kirjanen, joka julkaistiin v. 2002. Meillä on säilynyt eniten pimpinelloja kuten englantilainen nykypimpinella-asiantuntija sanoo. Meillä on myös tietoa niistä enemmän kuin muualla. Mitä Ruususeura on antanut sinulle?
Ruusukiinnostus oli minulle hyvin antoisa. Sitä mukavammaksi asia muuttuu, mitä enemmän paneutuu. Minä kokosin sinne maalle Bromarviin näitä vanhanajan ruusuja sekä pimpinelloja että muita, niin että siellä oli melkein 130 erilaista pensasta. Osaksi lahjaksi saatuja, osaksi aluksi tietämättömyyttäni ostettuja vartettuja ruusuja, joissa villiversot kasvoivat. Kun ruusut kasvavat tiheässä, villiversoja ei huomaa, kunnes sitten 2 m korkeudessa koiranruusut kukkivat, niin häpeä on suuri.
Sinä olit Ruusun vuoden 2002 aikana puheenjohtaja. Sinun ansiostasi Pohjoismaat olivat mukana.
Silloin oli tilaisuus, jossa sinun ehdotuksestasi, Pirjo, kastettiin presidentin nimikkoruusu. Tilaisuus oli juhlallinen ja oli  hauska olla siinä mukana.
-Silloin tehtiin kaikenlaista, julkaistiin pimpinellakirja ja me teimme kalenterin yhdessä.
Minä muistan, kun ruusu ’Tarja Halonen’ kastettiin. Oli hirveän kylmä. Minulla oli päällä paljon vaatteita ja sadetakkini päällä oli vielä essu, koska minusta se ruusuhomma on mielestäni maatiaishomma. Siinä piti jotenkin tämä arkisuus näkyä. Niin minä siinä essussani sitten pidin puheen presidentille ja seurasin häntä, kun auto odotti häntä. Siinä hyvästellessä minä sain lämpimän syleilyn presidentiltä. Minä olen aina ajatellut, että siinä se essu auttoi asiaa. Se teki koko tilaisuuden hyvin vähän muodolliseksi.
Vahinko, ettei kuvaajaa ollut paikalla.
Se oli hyvin mukava tilaisuus. Orkesteri soitti vieressä.
Hirveä sää ei pystynyt vaikuttamaan asiaan. Timo Saarimaa kertoi, että myös Kultarantaan on viety tarjanruusuja.
Mikä on lempiruusuryhmäsi?
Pimpinellaruusut, esim. ’Ristinummi’, jonka Peter Joy näki junan ikkunasta ja kävi hakemassa. Minusta ei sen komeampaa ruusua tarvitse olla.
Se on hieno, kasvaa 3-metriseksi, se on korkea ja leveä, kukkii vielä hiukan syksylläkin.
Sitä ei ole minulla muistaakseni tapahtunut. Se on upea ruusu.
Sillä on upea syysväri ja viininpunaiset kiulukat. Pimpinellat ovat jotenkin suomalaisia, herkkiä pohjoismaalaisia ruusuja.
Kyllä, esim. ’Poppius’ on upea.
Kävin vuosi sitten keväällä Roseraie de l’Hayssa, ruusutarhassa Pariisissa. Siellä on 50 pimpinellaa. Ne olivat ihan kurjan näköisiä. Oletan, että ne eivät selviä siellä, koska on liian kuuma ja liian kuivaa.
Minusta on tuntunut siltä, että meidän ilmastomme on ruusuille erinomainen.
Kun löytää kestävät ruusut, niin kaikki sujuu.
Meillä ruusut pysyy terveenä toisella tavalla kuin jo Tanskassa. Niitä ei tarvitse myrkytellä niin kuin on pakko etelämpänä. Meillä ruusu kasvaa ja voi hyvin, jos se ei kärsi kuivuutta.
Niillä on juuret niin syvällä, ettei ne normaalikesinä tarvitse kastelua.
Ei vanhoja pimpinelloja tarvitse koskaan kastella, vaikka olisi kuinka kuivaa.
Sinulla on ruusuja myös muista ryhmistä: ’Pikkaloita’, ’Mimmi’-ruusuja.
Kai ne ovat samaa ruusua, nämä minun esiäitini ruusut sieltä Porvoon Wallgrenin huvilalta. Ns. ’Mimmi’-ruusuni kärsivät. En tiedä, kuinka niiden kävi. Meillä on ollut tavaton myyräongelma.
Viime kesänä kun kävin siellä, ne olivat vielä hengissä. Niiden takana ollut rugosa oli peittänyt ne. Me leikkasimme ne esille.
Minä näin niitä 3 vuotta sitten, kun minä viimeksi kunnolla pystyin seuraamaan.
Sinulla on sukuun liittyviä, silläkin tavalla historiallisia ruusuja.
Minulla on Teiskolan kartanosta tuotuja papulanruusu, valamonruusu, ’Minette’ ja juhannusruusu. Valamonruusua ei ole enää siinä paikassa, mistä minä kuvittelen sen saaneeni äitini kautta, jonka kesäpaikka oli lohkaistu Teiskolan mailta. Se on isoisäni äidin istuttama. Se on myös perhehistoriaa. Valamonruusu kulki Teiskolassa vain ranskanruusun nimellä.
Milloin ’Minettet’ on istutettu?
Ne on kaikki vanhoja ruusuja Teiskolasta. Teiskolan kasvit ovat osaksi isoisäni ja osaksi hänen äitinsä ajalta 1800-luvun lopulta.
Aika edustava suomalainen valikoima, juuri nuo neljä ruusua.
Kurtturuusua en maininnut. Lapsen silmillä nähtynä hyvin iso kurtturuusupensas. Kukat olivat vain vähän kerrannaiset, ehkä lähinnä valamon väriä. Kukka vähän suurempi kuin valamonkukka. Ruusuja oli siis viisi.
Kasvaako sitä vielä Bromarvissa?
Kasvoihan sitä, mutta en osaa nyt anoa, missä se on.
Muistan, että teillä oli Bromarvissa ’Roseraie de l’Haÿta’ ja ’Rotes Meer’.
Sen sain vahingossa.’Trollhättanin’ sain pitkän odotuksen jälkeen, kun minä tanskalaiselle viljelijälle sanoin, että se saa olla hyvin pieni ja hän suostui lähettämään sen minulle.
	'Trollhättan'
Oliko Teiskolassa kirkonruusuja?
En muista, että niitä olisi ollut.
Niitä on usein ollut kartanoissa.
Minä sain identtisen Björkuddenistä, jossa Topelius eli vanhoilla päivillään Sipoossa ja Degerön kartanosta. Sieltä tuli ihan sama kirkonruusu.
Sinulla oli ihan violetinvärinen kirkonruusu, kun kävin siellä. Kadehdin sitä, kun minulla on vain makean aniliininpunaisia kukkia. Sinulla kukat myös avautuivat, minulla eivät. Sinulla ne olivat edustavan näköisiä, minulla ne ovat aika mitättömiä.
Niinhän ne on. Arno Kasvin mukaan niiden kukat ovat tiskirätin näköisiä.
Kaukaa katsottuna ne ovat ihan mukavia, kun ne ovat isoja pensaita.
Mitä neuvoja haluaisit antaa aloitteleville ruusutarhureille?
Kun ruusu voi hyvin, se hoitaa itse itsensä. Lannoittaminen on paha uhka. Keväällä jaetaan lannoitusoppaita, joissa käsketään laittaa hirveät määrät. Omajuurisuus on minusta numero yksi. Sitten aluksi kärsivällisyyttä, että vasta istutettu vanhanajan pensasruusu saa hyvän hoidon, ts. vettä ja varjostusta,  jos se on paahteisessa paikassa. Se on pikkulapsi, jota pitää pikkulapsena hoitaa. Sen jälkeen sitä ei hoideta lähes ollenkaan. Pitää välttää lannoitetta ja saksia monta vuotta. Leikataan vasta, jos pensas on kasvanut liian isoksi. Nämä virheet tulevat julkisuuden takia. Juuri väärä leikkaaminen, kun käsketään leikata ruusut alas keväällä. Samoin liika lannoitus on vaarallista. Ne ovat kauppiaitten ohjeita ryhmäruuille. Tästä ei voi puhua liikaa. Se on minusta yksi Ruusunlehden tärkeistä tehtävistä. Aina uudestaan pitäisi palata näihin asioihin.
Se on myös sellaisten ihmisten ongelma jotka eivät harrasta ruusuja. He ajattelevat, että ruusut ovat vaikeita, kuinka niitä nyt hoidetaan. Täytyy varoitella, etteivät ihmiset hoida liikaa ruusuja. Oikeastaan aika kummallista, että täytyy varoitella, älä nyt hoida ruusujasi kuoliaaksi.
Mutta se on helposti tehty. Jos menet saksilla leikkelemään, niin se on kohta mennyttä.
Se on aika uskomatonta. Luulisi, että ihmiset olisivat tyytyväisiä, kun ei tarvitse koko aikaa työskennellä.
Minusta tuo kokemus, että terve vanhanajan pensasruusu hoitaa itse itsensä, jos se vaan saa olla rauhassa ja saa vettä tarpeeksi. Kun se on vähän varttunut, se ei tarvitse enää edes vettä.
Artikkelit
Homepage/Accueil/Kotisivu